Vaasanseudun ADHD-yhdistys ry

Kymmenen myyttiä



1. ADHD:ta esiintyy ainoastaan lapsilla.

ADHD on tullut suurelle yleisölle tunnetuksi nimenomaan lasten ylivilkkautena. ADHD:ta esiintyy kuitenkin myös aikuisilla lähes yhtä paljon kuin lapsilla. ADHD on neurologinen ilmiö, joten oireet jatkuvat läpi elämän. Vain pienellä osalla ADHD-ihmisistä oireet lieventyvät kokonaan pois aikuisuudessa.

2. ADHD-ihminen on aina ylivilkas ja ulospäinsuuntautunut.

ADHD:sta on myös inattentiivinen muoto. Tällöin ADD-ihmisellä on muut ADHD-oireet, mutta ei ylivilkkautta (hyperaktiivisuus). Inattentiivisuus voidaan helposti väärin tulkita ujoudeksi, ylimielisyydeksi tai masentuneisuudeksi.

3. Henkilöllä N.N. ei voi olla adhd:ta, koska hän on ulkoisesti pärjännyt elämässään.

ADHD ei automaattisesti tarkoita epäonnistumista tai alisuoriutumista elämässä. Älykkäät ja lahjakkaat ADHD-ihmiset saattavat vaikeuksistaan huolimatta päästä elämässään omalla alallaan hyvinkin pitkälle. He ovat oppineet tapoja kompensoida vaikeuksiaan sekä käyttämään lahjakkuuksiaan hyväkseen. ADHD-ihmisen oman kompetenssin löytäminen ja hyödyntäminen onkin tärkeää sekä ADHD-aikuisille että ADHD-nuoren vanhemmille.

4. Henkilöllä M.M. ei voi olla adhd:ta, koska hänellä on yliopistotutkinto. Addi ei jaksa keskittyä opintoihinsa, tai muuten pärjätä älyllään akateemisessa maailmassa.

Moni ADHD-ihminen on keskittymis- ja toiminnanohjausvaikeuksistaan huolimatta hankkinut akateemisen tutkinnon. On myös tärkeää muistaa, ettei ADHD-korreloi mitenkään älykkyyden tai opinnoissa tarvittavan ahkeruuden kanssa.

5. Stimulanttilääkitys aiheuttaa huumeriippuvuutta.

Tutkimuksen mukaan säännöllinen ja kontrolloitu stimulanttilääkitys ei suurenna ADHD-ihmisen riskiä ryhtyä käyttämään huumeita. Jos stimulanttilääkitys parantaa ADHD-ihmisen elämänhallintaa, on tuloksena todennäköisesti pienempi riski ryhtyä kokeilemaan huumeita.

6. Psykoterapia voi parantaa ADHD:n.

Vaikka ADHD tulee esille käyttäytymisen ja psyykeen kautta, ei kyseessä ole ensisijaisesti psyykkinen ilmiö, vaan neurologinen. ADHD-ihminen voi psykologin tai psykiatrin avulla saada parempaa ymmärrystä ja hyväksymistä omiin vaikeuksiinsa sekä saada oikeanlaista apua ja hoitoa myös ADHD:n kanssa esiintyviin liitännäissairauksiin (esim. masennus, ahdistus). Kuitenkaan terapialla ei voida poistaa/parantaa ADHD:ta.

7. ADHD-ihminen ei pysty keskittymään mihinkään.

ADHD:ssa ei ole kyse täydellisestä keskittymiskyvyttömyydestä, vaan vaikeudesta kohdistaa tarkkaavaisuutta tasapuolisesti kaikkiin vaadittaviin tehtäviin. ADHD-ihmisen on vaikea keskittyä pitkäjänteisesti vaikeisiin ja/tai epämielenkiintoisiin asioihin ja tehtäviin. Näin on luonnollisesti kaikilla ihmisillä, mutta ADHD-ihmisillä ilmiö on erityisen korostunut.

Omasta mielestään mielenkiintoisiin asioihin ADHD-ihminen voi keskittyä jopa paremmin kuin ihminen jolla ei ole ADHD:ta. Tällöin puhutaan hyperfokusoitumisesta. Kysymys ei ole mukavuudenhalusta tai laiskuudesta, vaan ADHD-ihmisen aivojen dopamiinituotannon epätasaisuudesta.

8. ADHD johtuu väärästä kasvatuksesta.

ADHD on neurologinen ilmiö, joten kasvatus ei sitä aiheuta. Kasvuolosuhteilla voidaan kuitenkin vaikuttaa ADHD:n ja sen oireiden kehittymiseen sekä negatiiviseen että positiiviseen suuntaan.

9. ADHD-ihminen on huono/heikko/kyvytön/laiska kaikissa asioissa.

ADHD-ihmisille on tyypillistä epätasainen lahjakkuusprofiili, jossa ääripäät helposti korostuvat. Addilla saattaa olla vaikeuksia monissa muiden ihmisten helppoina pitämissä asioissa. Toisaalta ADHD-ihminen voi olla hyvinkin lahjakas joissain toisissa tehtävissä. Jos tähän yhdistyy addeille tyypillinen innostuminen uusista asioista, saattavat lahjakkuus ja motivaatio kantaa addia pitkälle.

10. Jokaisella ihmisellä on joskus ADHD-oireita. ADHD on pelkkä muoti-ilmiö.

Ensimmäinen väittämä pitää paikkansa. On tärkeää ymmärtää, että ADHD-ihmisellä oireet ja piirteet ovat niin voimakkaita, että ne kiistatta vaikeuttavat elämää ja sen hallintaa. ADHD on noussut julkiseen tietoisuuteen viimeisimmän vuosikymmenen aikana. On luonnollista, että uudesta ilmiöstä keskustellessa esiintyy mustavalkoista ajattelua ja ylilyöntejä.